Tänä syksynä minä viimein aloitin sen: nimittäin sienestämisen! Jo vuosia …
Ahdistava tunne porttina vapauteen
Jokaisen ahdistavan tunteen juuressa lepää sinun Itsesi, odottaen että palaat …
Mikä on Ihmeiden oppikurssi?
Ihmeiden oppikurssi; Julkaisija ja kustantaja: Foundation for Inner Peace Ihmeiden …
Ruusu kauneutta etsimässä
Kuin aurinko, joka etsii valoa ja lämpöä; Vesipyörre meressä vettä …
Matkalla Lappiin: Tietoisuus tunnistaa Itsensä
10.4.2021 tiellä E75 matkalla Ivaloon Tietoisuus väläytti Itsensä näkyväksi. Ihmeiden …
Näyttelijä uppoutuu rooliinsa ja näyttää unohtavan Itsensä
Rupert Spiran opetuksista lainattu analogia näyttelijä John Smithistä. Näyttelijä valmistautuu …
Kaksi tietä kotiin
Tässä artikkelissa esitellään kaksi lähestymistapaa todelliseen Itseemme: sisäänpäin kääntymisen tie (The Inward Facing Path) sekä ulospäin kääntymisen tie (The Outward Facing Path), kuten Rupert Spira kuvailee oheisella videollaan.
Sisäänpäin kääntymisen tie, vedanttinen lähestymistapa (Vedantic Approach)
Tässä lähestymistavassa käännymme nimensä mukaisesti suoraan sisäänpäin, suoraan todelliseen Itseemme. Menemme suoraan todelliseen tietoisena olemisen luontoomme. Siirrämme huomiomme pois ulkoisista objekteista ja kokemuksista (ajattelu, tunteet, näkeminen, kosketus) ja kysymme esimerkiksi:
- Kuka on se, joka on tietoinen tästä tunteesta?
- Minä en ole tämä tunne; Kuka on se, joka tiedostaa tämän tunteen?
- Kuka minä olen?
Jos esimerkkinä käytetään elokuvateatterin valkokangasta, suljemme elokuvan, jotta näemme vain valkokankaan, todellisuuden.
Ulospäin kääntymisen tie, tantrinen lähestymistapa (Tantric Approach)
Tässä lähestymistavassa emme käänny pois objektiivisista kokemuksista, vaan menemme suoraan kokemiseen (näkeminen, maistaminen, ajatteleminen, tunteminen), ja huomaamme, että tietoisena olemisen kokemus läpäisee kaikki nämä objektiiviset kokemukset. Emme eriytä itseämme tietoisuudesta erilliseksi kokijaksi (ego) ja kokemukseksi (objekti), vaan läsnä on vain yksi suora kokemus. Toisin sanoen kokemus ei ole koskaan jakautunut kahteen osaan: on vain olemassa yksi kokemus.
Nyt elokuvateatterin valkokangas -vertauksessa elokuva jätetään pyörimään, ja todellisuus (valkokangas) nähdään elokuvan lävitse.
Kaksi lähestymistapaa vievät samaan lopputulokseen
Vedanttinen harjoittaja löytää Todellisuuden kokemuksen taustana, tantrisen lähestymistavan harjoittaja löytää Todellisuuden kokemuksen keskiöstä.
Todellisuudessa, joka on todellinen luontomme ja samalla onnellisuuden lähde, erillisen itsen tai egon olemassaolon mahdottomuus nähdään selvästi ja lopullisesti.
Tuona ajattomana hetkenä valo tulvii sisään
Miten kohtaisin jokaisen ihmisen juuri nyt tässä hetkessä, jos menneisyyden muistoille tai ajatuksille ei olisi annettu valtaa värittää kohtaamista?
Henkilönähän en oikeastaan voi tuntea yhtään ketään, en todella. Menneet kokemukseni vain väittivät minulle, että tuntisin. ”Joo. Se on just tuollainen. Noinhan se teki myös vuonna 2001, kun…” Näenkin vain omat uskomukseni, jotka olen toisen päälle heijastanut. Mielipiteiden Post-it -lappuja peittämässä sitä, mikä On.
Sitten mieli pysähtyy hetkeksi. Silmänräpäyksen ajaksi mielestä katoaa se tarina, joka äsken näytti täyttävän koko tietoisuuden. Tuona ajattomana hetkenä valo tulvii sisään. Tai se näyttää tulvivan sisään; todellisuudessa tunnistetaan se tosiasia, että Tietoisuuden valo on aina ollut. On autuus, rauha, ja se näennäinen toinen niin täydellinen. Naurattaa. Ilo ei tunnu mahtuvan sisääni. Eihän se mahdukaan! Ääriviivatkin tuntuvat sumenevan valoon.
Sitä se todellinen anteeksianto taitaa olla. Sitä, että katson läpi tuomitsevien ajatusteni (ego; menneet kokemukset; näennäinen erillinen itse), jolloin se avara tila, joka ei ole koskaan poistunutkaan kokemusteni taustalta, loistaa jälleen kirkkaana. (Ainahan se loisti, eikä se koskaan ole ollutkaan loistamatta.) Tietoisuus tunnistaa taas Itsensä. Tässä anteeksianto on luonnollisesti jo toteutunut; Tietoisuus tunnistaa oman viattomuutensa.
Näennäinen toinen saa olla sellainen kuin on. Ja sitten sellainenkin toiminta, joka toisessa aiemmin ärsytti – ja jonka lävitse nyt katson – näyttää sekin vähitellen haihtuvan, menettävän otettaan.
Olinkin vain itse pitänyt siitä ärsytyksestä kiinni, koska keskityin vain niihin muistilappuihin.
Mielen luomat ääriviivat alkavat sumentua. Ei olekaan enää ketään ”toista” joka olisi muusta erillään. Tietoisuus loistaa Itsessään ja Itsenään.
Tarina vesitipasta ja siitä, miten se luuli olevansa erillinen
Vesitippa luuli olevansa erityinen. Se vertaili itseään toiseen vesitippaan, joka oli eri kokoinen. ”Kunpa minä vain kasvaisin vielä suuremmaksi.” Päivät pitkät se peilaili itseään järven pinnasta. Aika kului kärsimykseen: koskaan ei ollut aivan hyvä.
Eräänä päivänä tuli rakkauden tuuli, joka puhalsi vesitipan järveen. Siinä hetkessä sen täytti valtava ilo ja rauha; se ymmärsi, että ei koskaan ollutkaan erillään valtavasta järvestä, vaan se itsessään.
Tuona kauniina päivänä järvestä heijastui valo.
Mielen kaksi ääntä
Paradoksaalista kyllä; ennen kuin oivallamme todellisen olemuksemme, heräämme, ilmiömaailman monet …
Laulu (tai jokin muu) inspiraation välineenä
Pidätkö sinäkin laulamisesta? Minulle laulaminen on aina ollut luonnollinen osa elämää. Vanhempieni mukaan päiväkodin tädit askartelivat minulle aikoinaan pahvisen mikrofonin, koska rakastin laulamista niin paljon.
Kuten moni muukin ammattimuusikko, kävin läpi perinteisen koulutusreitin. Peruskoulu, musiikkilukio, laulun ammattiopinnot konservatoriossa, laulunopettajaopinnot korkeakoulussa. Opintojen ohessa painopiste laulamisesta nauttimisesta alkoi luonnollisesti siirtyä enemmän ja enemmän laulutekniikka-painotteiseksi. Esimerkiksi kysymys ”miten laulan helposti korkealle?” muutti salamyhkäisesti ajatukseni laulamisesta: siitä oli tullut jotakin, jota minun tulee hallita ja jossa minun täytyy onnistua sen sijaan, että olen instrumentti, väline tai kanava sen sanomattoman ilmaisuun.
Älä kuitenkaan käsitä minua väärin! Tekniikan opiskelu on olennainen osa lauluopintoja – tai mitä tahansa taitoa, mitä opetellaan. Pakollista siitä tulee siinä vaiheessa, kun aiotaan ammattilaiseksi, laulunopettajan ammatista puhumattakaan. Laulunopettajan kun on olennaista ymmärtää miten instrumentti toimii, jotta voi auttaa oppilastaan kehittymään juuri hänelle sopivalla tavalla. Ilman opintojani en olisi luonnollisesti pystynyt suoriutumaan töistäni esiintyjänä ja laulunopettajana.
Osaamisen antaminen inspiraation käyttöön
Jossain vaiheessa tulee kuitenkin eteen vaihe, jolloin se kaikki hankittu tekninen osaaminen annetaan pois. Irtipäästö tapahtuu luonnollisesti silloin, kun sen minän lähde, joka olen luullut olevani, etsitään. Löytyykö sitä? Kuten Ramana Maharshi kysyi: ”Kuka minä olen?”
Silloin taiteilija on todella vapaa olemaan kanava sille, joka haluaa ilmentyä hänen kauttaan. Todellista rohkeutta onkin uskaltaa astua sivuun. Istahtaa vänkärin paikalle, ja antaa ratti inspiraation käyttöön. Silloin kuulijan iho menee kananlihalle, silloin kyynelkanavat aukeavat. Kun taito annetaan inspiraation käyttöön, jokainen siitä osalliseksi pääsevä tunnistaa sen jollakin ihmeellisellä tavalla tutuksi.
The greatest discovery in life is to discover that our essential nature does not share the limits nor the destiny of the body and mind.
Rupert Spira
Miten olla onnellinen?
”Onnellisuus on sitä, että tietää oman olemisensa sellaisena kuin se on. Onnellisuus on yhtä kuin olemisen tietäminen (knowing of being). Yleisnimitys olemisen tietämiselle on minä (I). Me kutsumme itseämme minuksi, ”minä olen”. Saman kokemuksen uskonnollinen nimi on Jumala. Kun jätämme huomiotta oman olemisemme tietämisen (knowing of our own being), sekoitamme olemisen kokemiseen mukaan rykelmän ajatuksia ja tunteita. Kun peitämme näkyvistä olemisemme todellisen luonteen, peitämme samalla näkyvistä onnellisuuden. Tämän vuoksi erillinen itse on aina onneton, aina etsimässä onnellisuutta; koska erillinen itse on rajoitus, supistus puhtaan olemisen varsinaisessa luonteessa.”
Vapaasti käännetty katkelma Rupert Spiran puheesta, joka löytyy alkuperäisenä videona täältä.
Totuus ei tarvitse puolustamista
Elämän tarkoitus on olla onnellinen. Onnellisuus on synonyymi sille, että tietää ja tuntee oman Todellisen Luontonsa. Se on kaikille yhteinen, jaettu luontomme. Tätä on nimitetty kautta aikojen, traditiosta riippuen monella eri nimityksellä, kuten Tietoisuus, Rakkaus, Jumalan Ääretön Olemus, Itse. Sinä olet Se. Toisin sanoen elämän tarkoituksena on tietää ja tuntea todellinen olemuksemme, todellinen luontomme.
Intuition, korkeimman itsen, tai sydämesi ääni puhuu tuon Itsen puolesta. Se ei kuitenkaan puolusta, sillä totuus, todellinen luontosi ei tarvitse puolustamista. Intuition äänen periksiantamaton kuunteleminen ja sen seuraaminen johtavat lopulta tietoisuuteen omasta todellista luonnostamme. Tällöin subjekti–objekti -mallille ei ole enää tarvetta, sillä Tietoisuus on silloin tietoinen Itsestään. Erillisyyttä ei ole.
Erillisyys on harha
Valheellinen minuus tai erillinen itse, ego, joka on kimppu uskomuksia ja menneisyyden kokemuksia, katoaa tietoisuuden valossa. Tarkemmin sanottuna tietoisuuden valo osoittaa egon olemattomuuden. Mieli on silloin vapaa pelosta ja sitä kautta egomielen loputtomista ristiriidoista, sillä niiden aiheuttajan olemattomuus ja mahdottomuus on viimein paljastunut.
Ajatusleikkinä voisi käyttää absurdia tilannetta, jossa valtameren aalto hetkellisesti erehtyisi luulemaan olevansa erillinen olemus tai entiteetti. Jos aaltoa pyydettäisiin katsomaan sisään, alaspäin, huomaisi se, ettei koskaan ollutkaan erillinen entiteetti, vaan peräisin valtamerestä – Valtameri Itse.
Lue pieni tarina vesitipasta, joka luuli olevansa erillinen.
Olen täällä vain ollakseni todella avuksi.
Ihmeiden oppikurssi, tekstiosa s. 30.
Muutama sana elämän tarkoituksesta ja intuitiosta
Elämän tarkoituksena on olla onnellinen, ja ymmärtääkseni myötätunto niin itseä kuin muita kohtaan yhdessä intuition seuraamisen kanssa ovat avain siihen. Jos on tarkkana, voi kuitenkin tunnistaa haluttomuuden olla myötätuntoinen silloin, kun elämä näyttää antavan täydellä kauhalla. Nyt onkin tarkoituksena todella katsoa sitä haluttomuutta ja huomata sen ristiriitaisuus. Tässä intuitio toimii kompassina ja mahdollistajana.
Haluaisitko vahvistaa intuitiotasi?
Blogini tavoitteena on tarjota sinulle keinoja ja apuja oman intuitiosi tai sydämesi äänen voimistamiseen. Uskallan vinkata, että sydämen äänen mukaan toimiminen johtaa onnellisuuteen. Helppoa sen mukaan toimiminen ei kuitenkaan aina ole; sitä kun täytyy samalla olla valmis päästämään irti omista rajoittavista uskomuksista. Tässä vaiheessa vaaditaan luottamusta – omista uskomuksista irtaantuminen on yleensä aluksi aika pelottavaa.
Edessä odottaa seikkailu
Olen huomannut elämän kuitenkin lopulta aina näyttävän, että sydämen valinta oli oikea ja ainoa mahdollinen. Kompromissi olikin vain pienen erillisen itsen luoma harha, rajoittava uskomus sekin. Sen pienen itsen, joka ei voi olla olemassa ilman niitä rajoittavia uskomuksia.
No mitä jää jäljelle, kun harhan ajatukset ovat kaikonneet? Jotain niin upeaa, ettei sitä voi edes sanallistaa. Ja sinä olet Se.
Sunnuntaisen pikakahvin ääreltä toivotankin sinut siis tervetulleeksi blogiini! Toivon, että sen lukeminen auttaa sinua vahvistamaan oman intuitiosi kuulemista ja rohkaisee sinua seuraamaan sydäntäsi entistäkin hanakammin. Hienoa, että kuljet mukanani samalla matkalla.
Ehkäpä se onni, jota ikäni etsin, onkin siellä tunteen ytimessä; siellä, minne en koskaan tohtinut katsoa.
