Tänä syksynä minä viimein aloitin sen: nimittäin sienestämisen! Jo vuosia olen toivonut, että joku opettaisi minua tunnistamaan muutaman ruokasienen. Tänä syksynä aloitin niin, että tavoitteeni oli löytää ja tunnistaa herkkutatti. Apua sain netistä sekä toisaalla asuvalta ystävältäni, joka sattuu olemaan sienikonkari. Whatsapp-videot lauloivat useaan otteeseen, ja vaikka tunnistaminen etänä onkin haastavaa, minua helpotti saada vahvistus kokeneelta sienestäjältä. Pian mukaan tarttuivat myös kangasrousku, suppilo- sekä kosteikkovahvero. Nyt on kaappi täynnä kuivattuja herkkuja talvea varten.
Sienestysinnon takana on monta asiaa: mahdollisuus olla luonnossa, luonnon tarjoama ilmainen ravinto, raitis ilma, liikunta… Ja läsnäolo. Parhaimmillaan sienestäjä uppoaakin tehtäväänsä niin syvällisesti, että unohtaa arkiset ajatukset huolineen. Usein vain käy niin, että metsästä palatessa kori tai sanko on täynnä sieniä tai marjoja, mutta läsnäolo näyttää jääneen metsään. Jos läsnäolo näyttää välillä katoavan metsässä tai kotiin palatessasi, kokeile olla läsnä tietoisesti seuraavien ajatusten kautta. Sitten sovella samoja ajatuksia kotona, työpaikalla, missä vain.
Läsnäoloharjoituksia metsään ja muualle
- Aisti metsän tuoksu. Salli se.
- Tunnustele, miltä maasto tuntuu kenkien tai saappaiden alla. Salli se.
- Huomaa, sataako vai onko kuivaa. Salli se.
- Katso komeaa puuta. Salli se.
- Katso komeaa puuta, jonka myrskytuuli on katkaissut. Salli se.
- Maista puolukkaa. Aisti sen kirpeys tai makeus. Salli se.
- Halaa puuta. Tunne, miten puu halaa sinua takaisin. Salli se.
- Näe runsas etsimäsi sato edessäsi. Salli se.
- Huomaa, ettei satoa löydy tällä metsäreissulla. Salli se.
Läsnäolo ei vastusta mitään yksittäistä tapahtumaa, vaan tiedostaa sen kokemuksen intiiminä osana. Salliminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sienestäjä esimerkiksi ”sallii sateen” kastuttamalla itsensä ja kieltäytymällä sadesuojasta. Sienestäjä sallii kokemuksen, ja toimii sitten tehokkaasti tilanteen vaatimalla tavalla, esimerkiksi ottamalla repusta sadeviitan ylleen. Mielenrauha ei rikkoudu, sillä sienestäjällä ei ollut odotuksia tai vaatimuksia luontoa kohtaan.
Suoran tien kulkija saattaisi kysyä vastustavan ajatuksen tullessa itseltään, että ”kuka on tuo joka vastustaa tätä sadetta?” Vastustavan ajatuksen juuresta etsijä löytää lopulta oman itsensä Todellisuuden puhtaana Olemisena, joka ei voi vastustaa mitään. Tällöin myös vastustava ajatus kaikkoaa ja mielenrauha, läsnäolo, loistaa taas kirkkaana.
Metsästä poistuessasi muista, että metsä ei koskaan tuonut sinulle sinänsä mitään uutta: se vaan saattoi muistuttaa sinua omasta olemisestasi, joka on aina ollut. Kun palaat kotiin, kouluun tai työpaikalle, muistuta itseäsi. Ole myötätuntoinen (salli) itsellesi myös silloin, kun et muista.
Salli myös se hetki, kun metsä antaa sinulle arvokkaita aarteitaan.
